Se tunne kun toi ilmestyy. Nightmare. Facebook riippuvuus ja sitten sinne ei pääse. Tuntuu luultavasti samalle ku on lopettamassa tupakointia ja törkeet niksat. Naamakirjassa ei kuitenkaan tapahdu mitään sillä aikaa, kun en sinne pääse. Kuitenkin huomaan itsestäni, että olen räpyttänyt päivitysnäpin puhki, että pääsisin sisään. Koulussakin puhelimella on pakko päästä katsomaan tunnilla onko siellä tapahtunut mitään ja yleensä ei ole, mutta on vain pakko. Kun akku on loppu, painajaismainen fiilis syövyttää mielen. En ole päässyt naamakirjan puolelle kohta viiteen minuuttii ja on tyhjä olo. Kaikki elämänhalua katoaa.. Facebook riipuvaisuus on uus kansantauti. Vakava asia :(
PÄÄSIN SISÄÄN! elämän ilo palaa takaisin ja elämä hymyilee taas :)
-Noora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti